Climate Smart Farming of Finnish Peatlands
Finland
Nordic Climate
Benefits of the practice
- Peatland adaptation and mitigation
- Water management
- Peatland cover crops
Production system
Crop production
Thematic Area
Crops management
Peatlands account for a significant 80% of the carbon dioxide emissions of the entire Finnish agricultural area, which is why Finland has been seeking carbon dioxide emission reduction solutions for farms for decades.
Peatlands cover about 4–7% of Finland’s arable land, depending on the measurement method. They are defined as thick peats if the peat cover exceeds 40 cm. Most peatlands are located from the central to northern part of Finland, in areas dominated by livestock farming.
Peatlands are better able to bind water than mineral soils, so yield is higher during the dry growing season than on mineral soils.
Various solutions have been sought for climate-smart cultivation of peat fields to reduce carbon dioxide emissions. There are several different emission reduction solutions depending on how many peat fields there are on the farmer’s farm. The simplest way is to map the yield capacity of peat fields, i.e. to focus on high-yielding parcels and leave low-yielding, small-scale parcels with challenging shapes covered with vegetation or possibly even restore these fields. The farmer himself is the best expert in determining the yield capacity of his own peat fields
In peat fields cultivated in Finland, climate-smart cultivation solutions to slow down the decomposition of peat include the following measures:
⦁ Maintaining and regulating the water level in fields and regulating drainage
⦁ Cultivation of perennial crops
⦁ Winter plant cover
⦁ Direct seeding or lightened tillage
⦁ Use and cultivation of crops for bioenergy, such as energy willow
⦁ Avoid plowing or deep tillage
⦁ Keeping low yielding small parcels of arable land as grassland or converse them into wetlands
Most of Finland’s peat fields are in livestock farming areas, so plant cover is thus automatically allocated to a large part of peat fields. Farmers and researchers have tried and continue to experiment with new practical farming methods to slow down the degradation of peatlands.
Koko Suomen maatalosmaan hiilidioksidipäästöistä turvemaiden osuus on merkittävä noin 80% ja siksi eri tiloille sopivia hiilidioksidin päästövähennysratkaisuja on haettu jo useita vuosia turvemaiden osalta.
Turvemaiden osuus Suomen peltopinta-alasta eri mittausmenetelmistä riippuen on noin 4-7 % . Turvemaat määritellään paksuturpeisiksi, jos niiden turvepeite on yli 40 cm. Suurin osa turvemaista sijaitsee Suomen keskiosasta pohjoiseen karjatalousvaltaisilla viljelyalueilla.
Turvemaat pystyvät sitomaan vettä kivennäismaita paremmin, joten satotuotto on suurempi kuivana kasvukautena kuin kivennäismaalla.
Turvepeltojen ilmastoviisaaseen viljelyyn on haettu erilaisia ratkaisuja hiilidioksipäästöjen vähentämiseksi. Päästövähennysratkaisuja on useita erilaisiariippuen siitä, kuinka paljon viljelijän tilalla on turvepeltoja.
Yksinkertaisin keino on kartoittaa turvepeltojen sadontuottokyky eli keskittyä hyvätuottoisiin peltolohkoihin ja jättää heikkotuottoiset, pinta-alaltaan pienet ja muodoltaan haastavat lohkot kasvipeitteiseksi tai mahdollisesti jopa ennallistaa nämä pellot. Viljelijä itse on paras asiantuntija määrittämään omien turvepeltojensa sadontuottokyvyn
Suomessa viljellyillä turvepelloilla ilmastoviisaita viljelyratkaisuja turpeen hajoamisen hidastamiseksi ovat mm. Seuraavat toimenpiteet.
⦁ Pellon vedenpinnan korkeuden ylläpitäminen ja säätely sekä säätösalaojitus
⦁ Monivuotisten kasvien viljely
⦁ Talviaikainen kasvipeitteisyys
⦁ Suorakylvö tai kevennetty muokkaus
⦁ Sadon käyttö ja viljely bioenergiaksi, kuten energiapaju
⦁ Kyntömuokkauksen tai syvämuokkauksen välttäminen
⦁ Heikkotuottoisten pienten peltolohkojen pitäminen luonnonhoitonurmena tai muuttaminen kosteikoksi
Suurin osa Suomen turvepelloista sijaitsee karjatalousalueilla, joten kasvipeitteisyys kohdentuu näin ollen automaattisesti suurelle osalle turvepelloista. Viljelijät ja tutkijat ovat kokeilleet ja kokeilevat edelleen uusia käytännönläheisiä viljelykeinoja turvemaiden hajoamisen hidastamiseksi
Juha Sohlo